Veli-Pekka Valkonen

Fysiatri

Hyvä kollega,

Syksy koittanut, kuten tässä vaiheessa kuuluukin. Ikkunat aamuisin kuurassa, talven tulosta kertoen. 

Fysios-ketjussa on aiempia vuosia tiiviimpi pöhinä, mistä kertoo myös itsemaksavien ja lähetteillä tulleiden asiakkaiden lisääntynyt määrä aiempiin vuosiin nähden. Eli orgaaninen kasvu edellisen vuoden vastaavaan ajankohtaan verrattuna liki 5%. Myös viesti asiakkailta on selkeä, toivotaan konkreettista apua ja ohjeistusta kipuihin ja haasteisiin: ”Burana huuleen ja menoksi ei enää riitä”! Tietoisuus kehon toiminnallisuudesta sekä kehityspotentiaalista on lisääntynyt suomalaisten keskuudessa, onneksi. Tähän Fysioksessa on ilmeisen hyvin osattu vastata, sillä kokemukset kaikilta uusilta asiakkailta ensikäynnistä asteikolla 0 (hyvin tyytymätön) - 10 (hyvin tyytyväinen) ovat mykistävän hyviä, NPS-laskukaavalla luku on 93.

 

Omat periaatteeni ovat joutuneet uudelleen tarkastelun alaiseksi viime aikoina. Kiitos fysiatri-konsultaatioiden ja fysioterapia-yhteistyön Kiljavan sairaalassa, Nurmijärvellä. Siellä toiminta perustuu 2-4 vko intensiivisiin, hyvin resursoituihin kuntousjaksoihin. Toiminnan mahdollistavat ympäröivien kuntien PTH:n sekä erikoissairaanhoidon tarve, lähetteet - infran tarjoaa osakeyhtiö, jonka taustalla kunnat ja palvelun tarjoaa nykyisin Terveystalon ostama Attendo. Hyvinkin vaikeat, krooniset TULE-kipuilijat ovat osoittaneet minulle selkeästi, että kun kudosmobilisaatiot (lue fasciakäsittelyt, passiiviset venyttelyt, jännitys-rentoutukset jne) toteutetaan liki päivittäin yhdistyen kuntoutujien valmiuksien mukaisiin harjoitteisiin kuntosalilla, jumppamatolla sekä allasharjoitteluun, tulokset ovat olleet häkellyttävän hyviä. Keskeistä on ollut tutkia taustatiedoista ja kuvantamistutkimuksista huolimatta kuntoutujat huolellisesti manuaalisesti sekä selvittää kuntoutujien elämän kannalta tärkeät asiat ja henkilökohtaiset tavoitteet. Tällöin kipu ja ongelmat tulevat ymmärretyiksi. Samoin yhteisvastaanotto vastuullisen fysioterapeutin kanssa on mahdollistanut aidon vuorovaikutuksen. Usein harjoittelu sekä käsittelyt ovat tilapäisesti kivuliaita, mutta parantunut liikunta- ja toimintakyky, vähentyneet kivut ovat tuoneet erinomaista palautetta, osaamista ja itseluottamusta myös henkilökunnalle.

 

Kliininen POIMINTA: Keskeistä kliinisessä työssä on pyrkiä OIKEASTI objektiiviseen arviointiin. Liian usein lonkan seudun kipu julistetaan trocanther bursiitiksi, selkäkipu discus degeneraatioksi tai fasettiartroosiksi. Usein syy-seuraus on häiriintyneessä toiminnassa ja hallinnassa, ei ole lainkaan ihme, että kudokset vähitellen kiristyvät kivuliaksi! Silloin on poissulkutestien lisäksi kehityttävä kudospalpaatioiden sekä toiminnallisten testien toteuttajana ja tulkitsijana. Yhdessä oppien eli monet toiminnalliset ja kudoskireyksiin liittyvät diagnoosit varmistuvat hoitojen ja harjoittelujen vaikuttavuuden myötä – yhteydenpito fysioterapiaan ja muuhun kuntoutuksen toteuttajaan on tärkeä osa ammatillista kehittymistä.

Palaamisiin, Veli-Pekka