Hyvä kollega,

Yhteiskunnalliset muutokset ja päätökset odottavat, mutta meistä jokainen voi halutessaan tehdä toimintatapoihinsa merkittäviä muutoksia reaaliaikaisesti, kun löytyy motivaatiota ja osaavia yhteistyökumppaneita.

Lääkärinä ja myös fysioterapeuttina on edelleen oivaltavaa muistaa mitä Hippokrates totesi yli 2000 vuotta sitten: ”On tärkeämpää tietää minkälainen on se henkilö, joka tautia sairastaa kuin se, minkälainen sairaus tällä henkilöllä on”. (BrainyQuote. Hippocrates quotes). Tämän merkitys korostuu potilaiden lisääntyneen tiedon saannin ja tietoisuuden aikana. On hyvin oleellista suhteuttaa potilaan oireet hänen elämään ja kokemuksellisuuteen. Tällöin voidaan löytää ratkaisuja kulloiseen tilanteeseen niin, että potilaan omat tuntemukset sekä usko ja luottamus saavat isomman roolin. Näin myös hoitovaste parantuu kuten Köhler H ym totesivat keskinäisviestintää käsittelevässä artikkelissaan vuonna 2017 (Duodecim).

Hiljattain yhteisvastaanotollani fysioterapeutin kanssa oli reilu 70-vuotias pyörätuolilla liikkuva nainen, jonka toinen lonkkanivel oli onnistuneesti nivelrikon johdosta totaaliprotetisoitu 2 kk sitten (kivut kadonneet) ja toinen odotti leikkausta. Rouvan suurin hidaste toipumiselle oli pelko oikaista lonkka-niveliään ja lantiota suhteessa reisiin molemmin puolin. Tähän liittyvä kiputuntemus esti käytännössä hyvävoimaisen potilaan seisomisen ja kävelyn – spesifisti lihasvoimat todettiin erinomaisiksi. Potilas suhtautui tähän kipuun hysteerisen kauhun ja teatraalisuuden siivittämänä niin, että fysioterapeutin mahdollisuudet mobilisoida ja kuntouttaa rajoittuivat merkittävästi huolimatta hyvin vahvasta kipulääkityksestä. Keskustelimme asiasta ja hyvin suoraan kerroin, että tutkimuksessa ilmennyt voimakkaan teatraalinen käyttäytyminen ei edesauta hänen toivettaan kuntoutua. Tämän jälkeen jumppamatolle sovitusti konttausasentoon ja siitä hallitusti vatsalleen – tästä asennosta kieltäydyttiin ”britsillä” aiemmin (!). Kuin ihmeen kautta potilas voitti pelkonsa ja ihmetteli vatsallaan, että kipua ei enää ole. Toki potilaan nostamiseen tarvittiin sekä minun, että fysioterapeutin apua, mutta jää oli murrettu.

Kliininen POIMINTA: Usein potilailla on lihaskunnon potentiaalin hyödyntämättömyys oireilun taustalla, suoremmin ilmaistuna epäsuhtainen ja heikko lihaskunto. Harjoittelun eli kuntoutuksen realistinen suunnittelu alkaa orientoivasta lääkärin puheesta potilaalle. Voimantuotosta 50-70% on selitettävissä rakenteellisilla tekijöillä, pääosin lihasmassalla. Eli tyhjästä on paha nyhjäistä -sanonta pitää paikkansa. Kuitenkin kuntoutuksellisesti hyvin motivoivaa ja usein rakettimaiseksi luonnehdittavaa edistystä tapahtuu kun lihasrekrytointi, lihasten sisäinen ja välinen synkronointi ja syttymistiheys herätetään aluksi. Tämän vuoksi on keskeistä ymmärtää niin harjoittelutiheyden kuin seurannan keskeisyys, jotta voidaan saada tuloksia aikaan. Tämä ei ole liikerajoitteiden ja hallinnan puutteen vuoksi useinkaan mahdollista lyhyillä hoito- ja valmennusmäärillä.

Nautitaan vuodenvaihteen suomista lepohetkistä, Veli-Pekka