Janne Koponen

Fysioterapeutti AMK Manipulatiivinen ft. / Maitland-concept®

Liukastumiset ovat merkittävä tekijä kaatumistapaturmien aiheuttajana. Kaatumisesta voi aiheutua vammoja, liikuntakyvyttömyyttä tai pahimmillaan ne voivat johtaa kuolemaan. Kaatumisriski etenkin liukkailla keleillä koskettaa kaikkia, mutta riskin on osoitettu nousevan suhteessa ikään. 

Aiemmassa blogi-kirjoituksessamme (ft, OMT Jaana Leskinen) on avattu hyvin liukastumisesta aiheutuvia tyypillisimpiä vammoja, ja annettu vinkkejä tasapainoa kehittäviin harjoitteisiin, joiden avulla kaatumisen todennäköisyyttä voi pienentää. Teksti on taas ajankohtainen ja siihen kannattaa käydä perehtymässä: https://www.fysios.fi/fysios-plus/talven-tuloon-voi-varautua-liikehallinnan-harjoittelulla-ja-hyvilla-liukuestekengilla

Akuutti kaatumisesta seurannut tapaturma, oli se sitten nilkan nyrjähdys, selän venäyttäminen tai raajan murtuma, kannattaa aina hoidattaa lääkärin vastaanotolla. Lääkäri määrittää akuutin hoidon ja mahdollisen kipsaus- tai leikkaustarpeen arvioinnin. Kun tilanne sallii, kannattaa akuutin hoidon jälkeen hakeutua fysioterapiaan, jossa tavoitteena on palauttaa toimintakyky mahdollisimman lähelle tapaturmaa edeltänyttä tasoa.

Monesti, vaikka kehon paranemisprosessien myötä akuutti vamma paranisikin, toimintakyky voi jäädä alhaisemmalle tasolle tai olemme voineet huomaamattamme kehittää jonkinlaisen epänormaalin tavan käyttää kehoamme vamman jäljiltä. Ei ole harvinaista, että esim nilkan nyrjähdyksen jälkeen kävelymallissa tapahtuu muutos, joka voi salakavalasti jäädä päälle, ja aiheuttaa myöhemmin muita ongelmia. Liukastumista ei aina voida välttää, mutta siitä aiheutuneiden ongelmien hoitoa voidaan pyrkiä optimoimaan.

Tässä tekstissä avataan kuitenkin tarkemmin liukkaiden kelien vaikutusta kehon, ja etenkin alaraajojen toimintaan.

Talven tullessa ihmisen normaali liikkumisen tapa kohtaa erilaisia haasteita. Näitä haasteita tarjoavat olosuhdemuutokset sekä sääolojen, että varusteiden muodossa.

Talvivarusteet ovat lähes poikkeuksetta kookkaampia ja painavampia. Lisäksi talvijalkineet ovat usein korkeavartisia ja paksupohjaisempia. Nämä muuttavat väkisinkin tapaamme kävellä ja käyttää nilkan & jalkaterän nivelistöä ja lihaksistoa.

Talvikenkien pohjan paksuus muuttaa alustan kautta saatavia aistiärsykkeitä, jotka auttavat meitä huolehtimaan tasapainosta ja säätelemään lihastoimintoja. Normaalisti tasapainoa säädellään jatkuvilla pienillä korjausliikkeillä. Näille korjauksille saadaan impulssi jalan asentotunnon kautta. Asentotunto kertoo, minkä muotoisen alustan päällä kävelemme ja auttaa aktivoimaan reflektorisesti lihaksia, joilla tuotamme alustan muodon vaatimia korjausliikkeitä. Nämä reaktiot hidastuvat tai jäävät jopa tapahtumatta, jos käytämme hyvin paksupohjaisia jalkineita, jotka vaimentavat alustasta saatavia aistiärsykkeitä. 

Korkeavartiset kengät vähentävät nilkan liikkuvuutta. Samalla korkea varsi vähentää myös nilkan mahdollisuuksia tehdä edellä mainittuja korjausliikkeitä tasapainon ylläpitämiseksi. Samalla pienempi liikeala nivelissä voi saada aikaan nivelten ja lihasten jäykkyyttä ja voimatasojen muutoksia, kun jalka ei pysty normaalilla tavalla liikkumaan läpi normaalien liikeratojen.

Varusteiden lisäksi olosuhteet muuttuvat myös ympäristön osalta. On kylmää ja liukasta. Kylmässä ilmanalassa ihmisen suorituskyky ja motoriikka heikkenevät lähes kaikilla osa-alueilla (kun suorituskykyä mitattiin -11° - +22° lämpötiloissa). Kylmällä ilmalla kävellään helposti ”vähäeleisemmin”, ”hartiat korvissa” ja kädet taskussa. Ylävartalon myötäliikkeet vähenevät myös paksumman vaatetuksen johdosta. Jäykempi kehon käytön tapa heikentää myös kykyä reagoida asennon muutosta vaativiin tilanteisiin. Liukastumisen aikaiset korjausliikkeet alkavat hitaammin ja toteutuvat pienimuotoisempina. Käsien ja ylävartalon rennot myötäliikkeet parantavat tasapainoa kävelyn aikana ja auttavat myös rytmittämään alaraajojen lihasten käyttöä. Kun myötäliikkeet vaimenevat, tasapaino ja lihasten voimantuottokyky heikkenevät. Kaatumisen riski kasvaa. Liukkaalla kävellessä ihmiset ovat tutkimuksissa (tutkimusolosuhteina liukkaus, mutta ei kylmyys) pyrkineet korvaamaan alaraajojen puutteellista toimintakykyä nimenomaan ylävartalon korostuneilla liikkeillä. Tätä ei kuitenkaan kylmissä olosuhteissa spontaanisti tapahdu samassa määrin. 

Kylmyyden lisäksi uhkana on liukkaus. Liukkaus itsessään on helposti ymmärrettävä kaatumisriskiä nostava tekijä. Liukastumisen lisäksi toinen liukkauden aiheuttama tekijä on vähemmän tunnettu. Liukkaalla kävellessä ihmisten kehonkäytön tapa muuttuu. Emme enää kävele samalla tavalla, kuin pitävällä alustalla. Normaalia määrittävät fysiikan puolelta painovoima ja kitka. Normaalissa kävelyssä askeleen tukivaihe alkaa kantapään kontaktilla, jossa kantapää tulee alustaan kiinni, ja sen jälkeen askel rullaa kantapään yli (ns.”kantakeinu”). Liukkaalla kelillä kantapää ei jää alustaan samalla tavalla kiinni pienemmän kitkan vuoksi, jolloin rento kantakeinu ja nilkan yli rullaaminen ”nilkkakeinu” eivät pääse toteutumaan. Liukkauteen pyritään varautumaan siten, että painopiste tuodaan edemmän, jotta jalalle laskeutuessa tukijalka pääsee hyödyntämään enemmän painovoiman antamaa tukea, kun kitka on vähäisempää. Liukkaalla kävellessä askelpituus lyhenee, samoin askelsyklin kesto. Liukkauden aiheuttama kitkan väheneminen vähentää myös alustan ja alaraajan välisiä leikkausvoimia, jotka liittyvät oleellisesti nilkan kykyyn suorittaa edellä mainittu ”nilkkakeinu”. 

Kävelymallin muuttuessa myös nilkan alueella tasapainoa kontrolloivan lihaksiston toiminnan on osoitettu vaimenevan liukkaalla alustalla käveltäessä. Jalkaa on vaikea pitää rentona liukkaalla kävellessä. Koko alaraajan käyttö muuttuu liukkaalla kävellessä jäykäksi ja kankeaksi. Nilkan alueella tämä aiheuttaa usein säären lihasten jännitystiloja ja heikentää nilkan nivelten liikkuvuutta. Kliinisen kokemuksen myötä on syntynyt havainto, että ihmisillä, joilla on ollut erilaisia nilkan nivelperäisiä liikerajoituksia ja niistä aiheutuvia ongelmia, ongelmat pyrkivät uusiutumaan herkemmin liukkaalla kelillä. 

Nilkan lisäksi ongelmia näkyy muuallakin alaraajoissa. Nilkka on energiankulutuksellisesti erittäin tehokas kehon osa. Sen kuluttama energia on määrällisesti vähäistä, n.15% mutta nilkka auttaa tuottamaan suhteessa paljon liikettä kävelyn aikana, (n.50-60% liike-energiasta) verrattuna polveen & lonkkaan. Liukkaalla nilkan käyttö kuitenkin hankaloituu, ja ihmiset rupeavat usein kompensoimaan nilkan puuttuvaa liikkeen tuottoa lisäämällä polven ja lonkan alueen käyttöä. Lonkan alueen suuret lihasryhmät kuluttavat kuitenkin enemmän energiaa. Liukkaalla käveleminen ei ole taloudellista, ja voi rajoittaa etenkin huonokuntoisten ikäihmisten mahdollisuuksia liikkua omatoimisesti. Nuoremmillakin muuttuneet kuormitusmallit voivat aiheuttaa oireita. 

Liukkauden aiheuttamaa kaatumisriskiä ei ikinä voida täysin poistaa. Hyvät nastakengät ovat kuitenkin tässä paras vaihtoehto. Ne eivät toki takaa 100% suojaa liukastumiselta, mutta vähentävät riskiä huomattavasti. Samalla ne mahdollistavat rennomman tavan askeltaa. Lisäksi tasapaino paranee harjoittelun myötä. Liukkaalla kävelyn harjoittelua voi olla vaikea täysin simuloida ilman liukkautta. Talven loppua kohti harjoitusvaikutuksia kuitenkin ehtii jo tapahtua, joten suurin riski liukastumisvammoille tästä näkökulmasta on alkutalven aikana.

Asian voisi summata niin, että meillä on talven varalle neljä toimintastrategiaa:

    1. Lihaskunnosta, liikkuvuudesta ja tasapainosta huolehtiminen harjoittelun avulla (katso Jaana Leskisen teksti: https://www.fysios.fi/fysios-plus/talven-tuloon-voi-varautua-liikehallinnan-harjoittelulla-ja-hyvilla-liukuestekengilla). Näillä ennaltaehkäistään osaltaan tapaturmia; emme kaadu yhtä herkästi, ja hyväkuntoiset lihakset eivät myöskään venähdä yhtä herkästi.
    2. Oikea varustelu, kun lähdemme ulos liikkumaan (tarpeeksi lämmin vaatetus, joka mahdollistaa normaalit vartalon liikkeet, ja nastakengät / liukuesteet mahdollisimman normaalisti toteutuvan kävelyn mahdollistamiseksi).
    3. Etukäteissuunnittelu. Jos et voi käyttää nastakenkiä, suunnittele kulkureitti etukäteen. Voiko jonkin pätkän kulkea sisätiloja pitkin, tai vähemmän liukkaassa maastossa? Huomioi myös ajankäyttö! Talvella liikkuminen on hitaampaa. Kiireessä olemme alttiimpia vammoille ja liukastumiselle.
    4. Vammojen / vaivojen asianmukainen hoitaminen. Aina kun sattuu ja tapahtuu, tärkeintä on hoitaa asia sen jälkeen kuntoon parhaalla mahdollisella tavalla. Asianmukainen akuuttien vammojen hoitaminen mieluiten lääkärin vastaanotolla ja sen jälkeen hyvä kuntoutus fysioterapiassa.

    Kirjoituksen maalaamista uhkakuvista huolimatta Fysios toivottaa aktiivisia syys- ja talvipäiviä kaikille. Pitäkää itsenne liikkeessä, hyväkuntoisina ja terveinä! Jos jotain sattuu, me olemme täällä teitä varten.

     

    Lähteet

    • - Tinetti ME, Williams CS. Falls, injuries due to falls, and the risk of admission to a nursing home. New England journal of medicine. 1997 Oct 30;337(18):1279-84.
    • - Kannus P, Parkkari J, Niemi S, Palvanen M. Fall-induced deaths among elderly people. American journal of public health. 2005 Mar;95(3):422-4.
    • - Robbins S, Gouw GJ, McClaran J. Shoe sole thickness and hardness influence balance in older men. Journal of the American Geriatrics Society. 1992 Nov;40(11):1089-94.
    • - Waked E, Robbins S, McClaran J. The effect of footwear midsole hardness and thickness on proprioception and stability in older men. Journal of testing and evaluation. 1997 Jan 1;25(1):143-8.
    • - Robbins S, Waked E, Allard P, McClaran J, Krouglicof N. Foot position awareness in younger and older men: the influence of footwear sole properties. Journal of the American Geriatrics Society. 1997 Jan;45(1):61-6.
    • - Hijmans JM, Geertzen JH, Dijkstra PU, Postema K. A systematic review of the effects of shoes and other ankle or foot appliances on balance in older people and people with peripheral nervous system disorders. Gait & posture. 2007 Feb 1;25(2):316-23.
    • - Richie Jr DH. Functional instability of the ankle and the role of neuromuscular control: a comprehensive review. The journal of foot and ankle surgery. 2001 Jul 1;40(4):240-51.
    • - Li L, Liu Y, He J, Fu W. Effects of shoe collar height on sagittal ankle rom, kinetics and power output during single-leg and double-leg jumps. InISBS-Conference Proceedings Archive 2013 Sep 1 (Vol. 1, No. 1).
    • - Yang Y, Wang X, Fu W. Effects of shoe collar height on sagittal ankle mechanics during weight-bearing dorsiflexion movement and lay-up jump. Footwear Science. 2017 Jun 30;9(sup1):S65-6.
    • - Çakir E, Yüksek S, Asma B, Arslanoglu E. Effects of Different Environment Temperatures on Some Motor Characteristics and Muscle Strength. International Journal of Environmental and Science Education. 2016;11(10):3985-93.
    • - O'Hearn BE, Bensel CK, Polcyn AF. Biomechanical analyses of body movement and locomotion as affected by clothing and footwear for cold weather climates. GEO-CENTERS INC NEWTON CENTRE MA; 2005 Apr.
    • - Cappellini G, Ivanenko YP, Dominici N, Poppele RE, Lacquaniti F. Motor patterns during walking on a slippery walkway. Journal of neurophysiology. 2009 Dec 2;103(2):746-60.
    • - Moyer BE, Chambers AJ, Redfern MS, Cham R. Gait parameters as predictors of slip severity in younger and older adults. Ergonomics. 2006 Mar 15;49(4):329-43.
    • - Whitmore MW, Hargrove LJ, Perreault EJ. Gait characteristics when walking on different slippery walkways. IEEE Transactions on Biomedical Engineering. 2015 Nov 4;63(1):228-39.
    • - Rao S, Riskowski JL & Hannan MT. (2012). Musculoskeletal conditions of the foot and ankle: assessments and treatment options. Best practice & research Clinical rheumatology, 26(3), 345-368.