Erityislapsen ja fysioterapeutin erityinen suhde
Pieni Hilla-tyttö sai rankan taistelun jälkeen elämästä kiinni, mutta tarvitsee kehitykseensä fysioterapeutin apua. Kuntouttamisen lisäksi fysioterapeutti iloitsee perheen kanssa erityislapsen jokaisesta pienestä edistysaskeleesta.
Tyttäremme Hilla syntyi perheeseemme kahden velipojan iloksi ja meidän vanhempien iltatähdeksi. Hänen elämänsä ensihetket olivat vaikeat. Hoitovirheen seurauksena Hilla syntyi vaikeasti asfyktisena, tajuttomana ja hengitys pysähtyneenä. Elimme ensin hetken kerrallaan, sitten tunnin kerrallaan – ja lopulta suuressa onnen tunteessa, kun pieni keijumme tarrasi kiinni elämään.
Hillalla on CP-vamma, kaikenlaisilla mausteilla. Hänen kuntoutuksensa alkoi fysioterapialla, kun Hilla oli vajaan kahden kuukauden ikäinen. Saimme tueksemme huippuammattilaiset Päivin ja Tiinan. He ovat auttaneet Hillaa kehittymään ja iloinneet kanssamme jokaisesta pienestä edistymisestä tai alkavan taidon idusta.
Tiivis tiimi
Aluksi me vanhemmat olimme vastaanotolla mukana oppimassa harjoitteita ja leikkejä kotiharjoitteluun ja seuraamassa, kuinka Hilla nautti jumpasta. Välillä tehtävänäni oli laulaa ja leikittää Hillaa, kun Päivi harjoitutti hänelle vaikkapa uutta asentoa. Joskus olen kuunnellut oven takana hurjaa käkätystä tai muuta riehuntaa. Nykyään Hillan ja Päivin tiimiin ei mahdu ulkopuolisia. Hyvä niin, me aikuiset päivitämme tilannetta sitten muilla tavoin.
Joskus kuulee sanottavan, että vanhempien tehtävänä on olla vanhempia, ei kuntouttajia. Ajattelen kuitenkin, että parhaiten edistymistä tapahtuu silloin, kun kaikki lapsen arjessa olevat aikuiset toimivat samansuuntaisesti ja vievät lapsen taitojensa ylärajoille. Päivi sanoo sen niin osuvasti: kurkottelemme kuuseen, että kopsahdamme edes katajaan.
Olen sitä mieltä, että jokaisen lapsen tulee peilata vanhemmistaan rakkautta ja hyväksyntää, myös erityisen ihanan lapsen. Jumppareiden usko Hillan edistymiseen on ollut äärimmäisen tärkeää paitsi hänen oman kehityksensä, myös meidän vanhempien ja Hillan vuorovaikutussuhteen kehittymisen kannalta.
Pieniä iloja ja uusia sävyjä
Tänään Hilla on kuusivuotias harvahammas ja innokas esikoululainen. Hän on remurinsessa, joka nauttii vauhdista, huumorista, uimisesta ja musiikista. Arki on haasteita pullollaan, mutta Hilla osallistuu sisukkaasti kaikkiin touhuihin. Koska olemme oppineet iloitsemaan pienistä asioista, saamme olla iloisia ja ihmeissämme usein.
Jo neljänä kesänä olemme matkanneet kesäkotiimme Toscanaan koko perheen voimin. Kuten Toscanan maisema, Hilla on tuonut elämäämme sävyjä ja värejä, joita siinä ei muuten olisi ollut. Olen siitä onnellinen.
