Kuntoutujan kokemuksia etäfysioterapiasta
Kuntoutujamme kertoo kokemuksiaan etäfysioterapiasta.
Olen 41-vuotias helsinkiläinen Heidi Hämäläinen. Pidän ystävieni kanssa oleilemisesta, leffoissa ja konserteissa käymisestä sekä shoppailusta ja matkailusta. Koen olevani sosiaalinen tyyppi. Siksi myös aikoinani hakeuduin sosiaalialan opintoihin ja valmistuin sosionomiksi / diakoniksi. Muutaman vuoden ajan olen halunnut syventää osaamistani niin sosiaalitieteiden kuin erityispedagogiikan kursseilla Helsingin avoimessa yliopistossa. Koska pidän lukemisesta, koen opiskelun olevan minulle myös eräänlainen harrastus. Toisaalta tiiviiden opintokurssien suorittamisesta on muodostunut minulle myös eräänlainen työrupeama, koska minun on ollut haasteellista löytää toimintakyvylleni sopivaa työpaikkaa. Siksi toivonkin, että opiskeluharrastukseni tuottaisi minulle myös uuden työuran esimerkiksi sosiologian tai erityispedagogiikan tutkimuksen saralta.
1. Milloin ja miten vamma alkoi?
Työpaikan löytymisen haasteellisuuteen on vaikuttanut vaikea CP-liikuntavammani. CP-vammani on luokiteltu harvinaisempaan spastis-atetoosi-diagnoosiluokkaan. Sain tuon diagnoosin elinikäiseksi matkakaverikseni synnytyslääkärin viivyteltyä liian pitkään keisarinleikkauspäätöstä, vaikka napanuora oli jo ehtinyt kietoutua kaulani ympärille. Onnekseni sain yhden Apgar-pisteen ja säilyin hengissä. Hapenpuute oli jo kuitenkin ehtinyt tehdä vaurioita aivojen liikettä ohjaaviin alueisiin. Siksi vammaani liittyy ulkoisia ja sisäisiä pakkoliikkeitä sekä spastisuutta.
2. Miten päädyit fysioterapeutin vastaanotolle juuri Fysiokselle?
Vammani vaikeuden takia saan Kelan kustantamaa fysioterapiakuntoutusta. Olen käynyt fysioterapiassa puolitoistavuotiaasta lähtien fysioterapeutti Pia Pullin vastaanotolla. Koska lähes 40 vuoden mittainen ”kuntoutusurakka” lähestyi loppuaan Pian eläkeiän ja uuden kuntoutussuunnitelmani päivittämisen kynnyksellä, oli aika etsiä uutta fysioterapeuttia. Onnekseni paikan valinta osoittautui helpoksi erään ystäväni suositusten kautta. Ystäväni on itse ollut pitkään Fysios Helsingin Pikku-Huopalahden asiakkaana, joten päätös oli helppo. Kävin kyseisessä yksikössä muodollisella tutustumiskäynnillä, jonka vastaava fysioterapeutti Jenni Raitio oli minulle järjestänyt joulukuulle 2019. Tapaamisessamme oli mukana myös fysioterapeutti Virpi Leskelä. Monipuolisten kuntosalilaitteiden, uima-altaan ja mukavan keskustelutuokion jälkeen ilmoitin Jennille ja Virpille, että heistä tulee minun historiallisen hienon kuntoutuspolkuni jatkajia.
3. Miten kuntoutus Fysioksella lähti liikkeelle, ja koska etäterapia alkoi?
Virallisesti siirryin fysioterapeuttien Jenni Raition ja Virpi Leskelän hoiviin 1.4.2020, jolloin uusi Kelan kuntoutussuunnitelmani astui voimaan. Fysioterapiaa on määrätty kerran viikkoon, joten Jenni ja Virpi vuorottelevat viikoittain. Harmillisesti vain koronapandemia oli juuri ehtinyt levitä Suomeenkin, joten terveysturvallisuussyiden takia aloitimme etäterapian.
Olin kuitenkin helpottunut siitä, että Fysios oli kehitellyt oman etäyhteysalustan Viivin. Sen ansiosta pääsimme heti aloittamaan uuden fysioterapiakauteni.
Ensimmäisen etäterapiakontakti oli Jennin kanssa. Hän lähetti sähköpostiini Viivi-ohjelmistoon linkin, klikkaukset, yhteys alkoi ja se toimi hyvin. Ensimmäisellä kerralla luonnollisesti keskustelimme kuntoutussuunnitelmastani, tavoitteistani ja tietysti uusista pandemian aiheuttamista rajoituksista fysioterapioitani koskien. Ensitöikseen Jenni kokeili keppijumpan toimivuutta etäohjauksella. Se meni yllättävän hyvin. Kepistä kun saan hyvän otteen, pakkoliikkeeni rauhoittuvat. Näytin Jennille myös, millaisia perusasentoja olen oppinut pitkällä kuntoutustaipaleellani: Sivuttain ja jalat suorassa istumisen sekä konttausasennon.
Käytössäni on monitoimikuntoilulaite WonderCore Smart. Sen avulla pystyn tekemään vatsalihasharjoitusta, koska laitteen kaksi vieterillä varustettua varrellista ja vaahtomuovikahvaa ohjaavat liikkeen suorittamista. Koska kyseistä kuntoilulaitetta käytetään lattialla, pidän kannettavaa tietokonettani sen lähellä ja samalla tasolla. Tällöin Jenni näkee koneeni kamerasta kaikki tekemäni liikkeet. Liikkumisharjoitusta vaihtaessamme kameran kulmaa minun on helppo itse säätää, koska se on sisäänrakennettu kannettavan tietokoneen käännettävälle kansiosalle.
Treenaamme myös laitteella käsiäni, koska laitteen pehmustettuihin vieterivipuihin saan aseteltua pakkoliikkeiset käteni hyvin. Tällöin myös spastisemman käden sormet pysyvät paremmin auki ja ranne asettuu normaalimpaan asentoon. Vieterivipuja vuorotahtisesti pumpatessani käsien ja vatsan lihakset myös aktivoituvat huomaamatta.
Lemcon B´Fit - polkulaitteestani on tullut meidän fysioterapiamme vakiovaruste. Sitä minun on helppo itsenäisesti käyttää. Pystyn myös itse säätämään vastuksen suurehkosta kierrekiekosta. Näin ollen polkemisesta tulee kunnon treeni, kun poljen 30–45 minuuttia. Harjoituksen tehokkuutta lisää myös mielenkiintoiset keskustelut Jennin kanssa, jolloin hapenottokykyä tulee huomaamatta harjoiteltua. 60 minuutin fysioterapia-ajasta treenaamme 15–20 minuuttia vatsalihaslaitteella.
Vuorotahtista liikettä olemme lisäksi harjoitelleet yhden kilogramman käsipainoillani, jotka pysyvät hyvin molemmissa käsissäni. Kyseiset liikesarjat ovat vaativia, mutta olen kokenut ne todella hyödyllisiksi erityisesti oikeanlaisten suuntien löytämiseksi – niin ylös kuin keskelle eteenpäin.
Jotta etäfysioterapiani on monipuolista, harjoittelemme myös perusasentoja: Polvi- ja toispolviseisonnan, konttausasennon, risti- ja sivuistunnan tukea vasten. Olemme tehneet myös lantion nostoharjoitusta siten, että jalkani olivat sänkyni päällä. Se sujuu hienosti, kun jalkani pysyvät tiiviisti sängyn päällä. Lähifysioterapiassahan olen tottunut siihen, että jos tuota kyseistä liikettä tehdään, fysioterapeutti on pitänyt jaloistani kiinni. Siksi mielestäni tuo liikeharjoitus on hyvä esimerkki siitä, kuinka etäterapiassa voidaan soveltaa ja löytää uusia tapoja tehdä. Hyödynnämme sänkyäni muissakin liikerataharjoituksissa: Esimerkiksi ylösnousua makuuasennosta, jolloin myös vatsa- ja kylkilihakseni ovat aktivoituneet.
Sänkyä hyödyntäen olen oppinut tekemään myös Virpin ohjeistaman ”merenneitoliikkeen”. Siitä onkin tullut etäfysioterapian must-treeni. Kyseisen liikkeen alkuasento on polviseisonta sänkyäni vasten. Sen jälkeen tehtävänäni on liikuttaa lantiotani puolelta toiselle aina sivuistuntaan saakka. Koen liikkeen sopivan haastavaksi ja tehokkaaksi. Se on auttanut myös venyttämään alaselän lihaksiani, jotka aika ajoin tuntuvat kipeiltä. Sänkyni on myös sopivan korkuinen koko selän venyttämiseen, koska voin turvallisesti roikottaa käsiäni kohti lattiaa. Alaselän kireyttä olemme pyrkineet myös Virpin kanssa vähentämään matolla tehtävillä kiertoliikkeillä selinmakuulla maatessani. Tuonkin liikkeen olen kokenut hyvin tehokkaaksi kivun lievittäjäksi.
4. Mikä on ollut parasta Fysioksen etäterapiassa?
Etäfysioterapian monipuoliset toteutustavat ovat ylläpitäneet hyvin toimintakykyäni koko koronaepidemian ajan. Erityisesti alaselkäni kivut ovat vähentyneet merkittävästi monipuolisten liikeharjoituksien kautta. Myös Jennin pitämät sykettä nostattavat pyöräilyt ja vatsalihastreenit ovat pitäneet hyvin kuntoani yllä.
Mielestäni parasta Fysioksen järjestämässä etäterapiassa on ollut fysioterapeuttien ennakkoluuloton asenne toteuttaa kuntoutusta uudella tavalla. Vaikka aloitin uutena asiakkaana juuri koronarajoituksien aikaan, fysioterapeuttini luottivat terapioideni järjestyvän myös etänä.
Jenni ja Virpi osoittivat hienosti luottamustaan omaan toimintakykyni arviointiin: Mihin pystyn, ja mitä kannattaa treenata. Kiitos kuuluu toki edelliselle, pitkäaikaiselle fysioterapeutilleni Pia Pullille, joka oli tehnyt kattavat toimintakykyni kuvaukset seuraajilleen.
Fysioterapeuttieni, Jennin ja Virpin luovuus toteuttaa etäkuntoutusta on ollut erityisen ilahduttavaa kokea. Se on myös motivoinut minuakin enemmän itsenäisesti treenailemaan uusia harjoitteita, kuten yllä mainitsemaani merenneitoliikettä. Toki olen ennenkin pyrkinyt hyödyntämään omia kuntoilulaitteitani erityisesti opintolomillani, mutta se vaatii motivaatiota, iloa ja uskallusta omaan tekemiseen.
Toivonkin, että etäterapiamahdollisuus säilyisi Kelan kuntoutusvalikoimassa myös tulevaisuudessa. Mielestäni se tarjoaa hyvän mahdollisuuden toteuttaa fysioterapiaa joustavasti, jos asiakas tai fysioterapeutti tuntee esimerkiksi kurkkukipua, eikä lähijumppaa uskalleta toteuttaa tartuntavaaran vuoksi. Toki odotan jo innolla pääseväni säännöllisesti treenailemaan paikanpäälle Fysios Helsingin Pikku-Huopalahden hienoilla kuntoilulaitteilla ja mahdollisuuksien mukaan harjoittamaan monipuolista vesiliikuntaa houkuttelevaan uima-altaaseen.
Vatsalihakset timmiin kuntoon
