Lasten motorinen levottomuus ja toiminnan ohjaus

Lapsen motorinen levottomuus ja toiminnanohjauksen haasteet voivat tuoda monenlaisia pulmia arkeen. Motorisesti levotonta lasta voi auttaa arkea tukevilla toiminnoilla ja vanhemmat tukevat lapsen toiminnanohjauksen kehittymistä ohjaamalla lapsen toimintaa. Toimintaterapeutti voi antaa keinoja lapsen motoriseen levottomuuteen ja toiminnanohjaukseen.

Mikä aiheuttaa lapselle motorista levottomuutta?

Lapsen motoriseen levottomuuteen vaikuttavat monet eri tekijät. Yksittäinen tekijä ei aina selitä motorisen levottomuuden syytä. Motorisen levottomuuden taustalla voi olla jokin keskushermoston toiminnallinen häiriö, kuten aistisäätelyn pulmat, ylivilkkaus tai fysiologinen muutos. Lapsen motorisen levottomuuden taustalla voi olla kehon hallinnan tai vireystason säätelyn vaikeuksia, jotka vaikuttavat lapsen liikkeiden ja asennon hallintaan.

Lapsen sosiaalinen ja toiminnallinen ympäristö vaikuttavat myös lapseen. Kaverisuhteet, perhesuhteet ja oppimisessa tapahtuva vuorovaikutus voivat vaikuttaa lapsen käytökseen. Lasta voidaan auttaa säätelemään käytöstään ympäristöä muokkaamalla. Esimerkiksi fyysisen tilan, välineistön, leikin ja vuorovaikutuksen muotojen avulla. Lapsen kehitystaso, persoona ja yksilölliset piirteet vaikuttavat myös siihen, miten lapsi osaa säädellä itseään.

Miten lapsen motorinen levottomuus näkyy arjessa?

Motorinen levottomuus näkyy lapsen rauhattomuutena ja keskittymisen haasteina. Lapsen on vaikea kohdistaa tarkkaavaisuuttaan oleelliseen toimintaan. Lapsi ei jaksa olla paikallaan, voi istuessaan heti nousta ylös ja vaeltaa tilassa. Paikallaan ollessaan lapsi vaihtelee asentoja ja voi keksiä oheistoimintaa, kuten rummuttelua, paukuttelua ja hypistelyä pysyäkseen aloillaan. Lapsi hakee liikettä ja voi hakeutua kiipeilemään tai pomppimaan tai juoksee paikasta toiseen mieluummin kuin kävelee. Lapsi saattaa aloittaa leikin ja jättää sen heti kesken. Hänen on vaikea keskittyä tehtäviin, ponnistella tai viedä tehtävää eteenpäin sen aloitettuaan. Lapsen on vaikea rauhoittua vaikka haluaisi ja hakee jatkuvaa tekemistä.

Motorisesti levottomalla lapsella voi esiintyä myös impulsiivista käytöstä keskittymättömyyden vuoksi. Motorinen levottomuus voi myös näkyä runsaana puhumisena, odottamisen haasteina ja asioiden unohteluna. Ohjeiden kuuntelu, ymmärtäminen ja noudattaminen on vaikeaa. Puutteellinen motorinen kehitys voi vaikuttaa käytöksen säätelyyn.

Miten voidaan tukea motorisesti levotonta lasta ja vähentää levottomuutta?

Motorisesti levottoman lapsen käytös voidaan herkästi tulkita häiriköinniksi tai tottelemattomuudeksi, vaikka lapsi käyttäytyy näin tahattomasti. Arjen tukevia toimintoja ovat asioiden ja tilanteiden ennakoiminen sekä päivittäin toistuvat ja turvalliset rutiinit. Rutiineja voi sanallisen ohjeistamisen lisäksi antaa visuaalisena, jolloin lapselle jää muistikuva siitä mitä on tekemässä. Lapsella voi olla oma kirjallinen päivä- tai viikkosuunnitelma. Ohjeet annetaan selkeästi ja konkreettisesti. Tehtäviä tauotetaan tarpeen mukaisesti.

Levottomuuteen on motorisia toimintoja, jotka rauhoittavat lasta. Näitä kyseisiä, jäsentäviä, motorisia toimintoja toimintaterapeutti voi ohjata lapsen kanssa tehtäväksi kullekin lapselle sopiviin ja tarvittaviin tilanteisiin. Päivittäinen ulkoilu ja erilaiset liikuntamuodot rauhoittavat vilkasta lasta. Lapsen voi olla vaikea rauhoittua ja hän opettelee erilaisia hänelle sopivia rauhoittumismuotoja. Sallitut liikkumismuodot auttavat lasta keskittymisessä. Esimerkiksi luokassa pöytätason tehtäviin keskittyminen voi onnistua lapselta paremmin jumppapallon päällä istuessa tai ohjeita on helpompi kuunnella puristelemalla pehmeää palloa.

Lasta tukee myös positiivinen kannustus ja onnistumisen kokemusten huomiointi, jolloin lapsi oppii paremmin miten voi hallita levottomuuttaan. Levottomuuden hallinnan oppimiseen on olemassa erilaisia vireystason mittareita. Tällöin lapsi oppii itse huomioimaan oman vireystilan muutoksia ja saattaa tarvita aikuista tueksi vireystilan säätelyyn. Aikuisen oma rauhallinen olemus ja malli ohjaa lasta sallittuun toimintaan. Yhdessä sovitut pelisäännöt ja niiden noudattaminen tuovat lapselle turvaa.

Tutustu toimintaterapiaan ja varaa aika

Mitä on lapsen toiminnanohjaus?

Toiminnanohjauksen ajatellaan koostuvan useista eri toiminnoista, kuten aloitekyvystä, toiminnan suunnittelusta, joustavasta toiminnan muuttamisesta tilanteen mukaan, työmuistista sekä tunnereaktioiden säätelystä ja käyttäytymisen kontrollista. Huomioitavaa on, että toiminnanohjauksen kehitys alkaa lapsuudessa ja jatkuu vielä aikuisuuteen asti. Vanhemmat tukevat lapsen toiminnanohjauksen kehittymistä ohjaamalla lapsen toimintaa. Lapsi oppii vähitellen monimutkaisempia taitoja, kuten kengännauhojen solmimista tai koululainen työskentelytaitoja. Aluksi aikuinen ohjaa pientä lasta puheella, myöhemmin lapsi ohjaa omalla puheellaan omaa toimintaansa ja lopulta lapsi toimii itsenäisesti “sisäisen puheensa” ohjaamana.

Missä toiminnanohjauksen haasteet näkyvät?

Toiminnanohjauksen taidot näkyvät kykynä säädellä omaa toimintaa erilaisten tilanteiden vaatimalla tavalla. Esimerkiksi aamutoimissa lapsi pukee itsenäisesti vaatteet alusta loppuun saakka. Toiminnanohjauksen haasteet voivat ilmetä lapsen arjessa niin, että lapsi tarvitsee ikäistään paljon enemmän aikuisen apua ja ohjausta päivittäisissä asioissa. Esimerkiksi pukeminen voi olla hidasta eikä etene ilman aikuisen jatkuvaa ohjausta. Toisaalta lapsi saattaa olla impulsiivinen ja hänen on vaikeaa pysähtyä miettimään omaa toimintaansa. Lapsella voi olla aloitekyvyttömyyttä tai hänen on hankala toimia järjestelmällisesti.

Haasteet saattavat ilmetä myös siirtymätilanteissa. Lapsen on esimerkiksi vaikeaa lopettaa leikki ja siirtyä ruokailemaan tai pukemaan. Lapsen voi olla haastavaa toimia uusissa ja ennakoimattomissa tilanteissa, koska hänen toiminnanohjauksensa ei kerro hänelle mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Sen vuoksi ennakointi ja asioiden käyminen etukäteen läpi usein helpottaa lasta. Koulussa lapselta odotetaan jo enemmän itseohjautuvuutta ja omatoimisuutta. Koululaisilla toiminnanohjauksen haasteet tulevat usein esille oppimiseen ja koulunkäyntiin liittyvien vaatimusten lisääntyessä. 

Miten toiminnanohjauksen kehittymistä voidaan tukea?

Toiminnanohjauksen kehittymiseen lapsi tarvitsee aikuisen tukea. Avun määrä tulee suhteuttaa lapsen kehitystasoon ja tilanteeseen sopivasti, ei liikaa eikä liian vähän. Vanhemmalla on tärkeä rooli lapsen itseohjautuvuuden kehittymisessä arjen toiminnoissa. Sopivan vireystilan takaamiseksi on hyvä huolehtia myös lapsen uni- ja ruokailurytmistä. Aikuinen voi puheen avulla palauttaa lapsen toimintaan: mitä tehdään seuraavaksi.

Toimintaterapeutti on usein kiinnostunut lapsen arkielämän taidoista ja voi ohjata keinoja, joilla toiminnanohjauksen kehittymistä voidaan tukea. Erilaisilla kuvilla voidaan selkeyttää tehtävävaiheita päivän, viikon tai yhden toiminnan osalta ja ne toimivat myös siirtymätilanteissa. Lapsen tarpeiden mukaan voidaan valita erilaisista kuvista juuri lapselle sopivat toiminnanohjausta tukevat kuvat. Esimerkiksi pcs-kuvat, kuvasarjat sekä pikapiirtäminen visualisoimaan tilanteita. Kuvatuen lisäksi lapset hyötyvät myös toiminnan mallintamisesta ja yhdessä tekemisestä. Munakello tai TimeTimer helpottavat toiminnassa pysymistä, toiminnan lopettamista ja selkeyttävät ajan kulumista. Koululaista voidaan ohjata jo monimutkaisemmissa työskentelytaidoissa, jotka vaativat enemmän oman toiminnan suunnittelua ja arviointia. Tärkeää on muistaa kehua ja kiittää jokaisesta onnistumisesta ja yrityksestäkin.

Lisää tietoa aiheesta muun muassa: 
- Kirjasta Tahatonta Tohellusta, Carol Stock Kranowitz. 
- Kirjasta Aistimusten aallokossa, A. Jean Ayres. 
- Kuvatyökalu: papunet.net
- Rauhoittumiskeinokortit tulostettavissa internetistä >>

Tämän sisällön ovat kirjoittaneet toimintaterapeutti Johanna Kosonen ja toimintaterapeutti Sanna Ohlgren.