Rosan tarina selkäkivusta
Asiakkaamme Rosa (nimi muutettu) kirjoitti kokemastaan selkäkivusta ja siitä, miten hän sai apua sen hoitoon. Pitkittynyt selkäkipu on moniulotteinen kiputila, jonka haltuun saamiseksi tarvitaan moniulotteista otetta. Lue Rosan tarina, josta saatat löytää yhtäläisyyksiä ja oivalluksia omaan tilanteeseesi.
”Alaselän ongelmat alkoivat noin 3 vuotta sitten kun aloin odottamaan esikoistani. Tuolloin kipuilu oli enemmänkin säteilevää ja se saattoi jopa viedä toisesta jalasta voiman niin, että jalka petti alta. Uskon, että ”selkäongelmat” alkoivat tuolloin ja ovat jatkuneet toisenlaisessa muodossa näihin päiviin saakka.
Lapsi syntyi ja suurimmat säteilykivut jäivät. Voimattomuutta tai särkyä selässä ei enää ollut. Paloin halusta alkaa taas liikkua ja treenaamaan entiseen malliin, sillä raskauden selkäkivut sekä äkillinen iso painonnousu ja turvotus olivat muuttaneet täysin aktiivisen ja energisen elämäntyylini.
Vauvavuosi meni sopeutuessa uudenlaiseen elämään. Tuoden mukanaan myös mm. yövalvomiset ja kroonisen univajeen, vähemmän kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa, vähemmän yksinoloa luonnossa koirien kanssa jne. Tunnetasolla en koe, että edellä mainitut asiat olisivat ”ongelmia”, sillä lapsen saaminen on kuitenkin ollut (ja on) hienoin saavutukseni elämässäni ja perheeni on minulle tärkeä.
Pikkuhiljaa selkäkipuni kuitenkin palasivat hiljaa hiipien elämään ja kävinkin ”valittelemassa” vaivoja erilaisten ammattilaisten pakeilla. Sain paljon jumppaohjeita ja neuvoja, kuinka vahvistaa heikentynyttä keskivartaloa. Minusta tuntui, että en ollut vieläkään palautunut raskaudesta ja vielä 1,5 vuoden tunnollisten keskivartalotreenien jälkeenkin keskivartalo oli heikko ja löysä. Uskoin myös, että selässä on mennyt jotakin rikki tai siellä olisi joku lukko tai osoitettavissa oleva ongelma jota niksauttamalla kaikki kivut katoavat.
Jumppasin ja treenasin ja heikkous pysyi. Tunsin itseni 90-vuotiaaksi mummoksi joka päivä ja monta kertaa. Monesti ajattelin, että entinen liikunnallisesti aktiivinen ja energinen nuori nainen oli muisto vain. Aamulla kun heräsin, kiinnitin vain huomiota siihen, että selkä on kipeä ja jäykkä. Se ”masensi” mielialaani ja halusin kovasti löytää apua sen parantamiseen.
Olin seurannut Jerry Ketolan juttuja jo jonkin aikaa somessa ja eräänä aamuna Jerryn Instagram-julkaisu osui ja upposi. Siinä Jerry kehottaa ottamaan yhteyttä ”jos mikään muu ei ole auttanut”. Ajattelin heti, että hänelle varaan ajan ja hän saa pitkän linjan ammattilaisena naksauttaa paikat auki.
Ensimmäinen käynti kesti 1,5 h ilman minkäänlaista ”käsittelyä”, niksautusta tai lukon avausta. Haastattelun lisäksi teimme muutamia liiketestauksia, joiden perusteella Jerry pystyi vakuuttamaan minulle, että en ole mitenkään viallinen, heikko taikka hauras. Ihan normaali nuori ja toimintakykyinen ihminen.
Ja uskomatonta kyllä, alaselän kivut vähenivät varmaan 70 % 4 viikon kuluessa ensimmäisestä käynnistä. Miten se voi olla mahdollista?
Mm. siksi, että Jerry kohtasi minut ”kiireisen ja väsyneen yrittäjä-kotiäidin” ihmisenä. Hän oli kiireetön, empaattinen ja kuunteli minua. Hän kartoitti, kuten asiaan kuuluu, haastattelemalla tilannettani ja tekemällä muutamat liiketestaukset. Samalla Jerry jäsenteli tarinaani fläppitaululle ja homma alkoi avautua myös itselleni sillä samaisella hetkellä.
Yli 2 vuotta kestäneet uniongelmat ja krooninen univaje, sekä laihtuminen raskauden jälkeen (koska en syönyt enää hyvin ja monipuolisesti) alkoivat verottaa. Olin jatkuvasti väsynyt, enkä huolehtinut enää omasta hyvinvoinnista samalla tavalla kuin aikaisemmin. Tämä ei ollut mitenkään tietoista, mutta ne pienet arjen tärkeät asiat olivat muuttaneet muotoaan tai jääneet kokonaan pois. Sen lisäksi koin ajatuksentasolla olevani heikko ja mahdollisesti myös rikkinäinen keskivartalon ja selän alueelta.
Tämä näkyi arjessa siten, että aina kun nousin sohvalta, kävin treenaamassa, koirien kanssa lenkillä tai mitä tahansa, kiinnitin vain ja ainoastaan huomiota alaselän kipuun, jota kuvailen jäykkyytenä, ihan kuin olisi leveä metallipalkki selässä. Tuntui kurjalta, kun olotila oli kuin vanhuksella, vaikka ikää oli vasta alle 30 vuotta.
Käytännössä asiat olivat luisuneet siihen, että treenasin enemmän ja enemmän keskivartaloa ja pidin koko ajan ”jännitystä” keskivartalon alueella päällä. Istuessa, syödessä, seistessä, nostaessa jne. Alaselän alueen lihakset eivät päässeet koskaan rentoutumaan. Istuin penkilläkin tiukassa ryhdissä, en rennosti. Pitihän jatkuva treeni ja jännitys pitää päällä, koska olinhan minä heikko ja sen vuoksi niin kipeä.
Jerry antoi minulle kotiohjeeksi tehdä rentouttavia hengitysharjoituksia sekä kannusti pitämään vähemmän ”jännitystä” päällä. Sen lisäksi otin elämään takaisin mukaan pitkät mutta reippaat metsäkävelylenkit koirien kanssa YKSIN. Mielelleni ja keholleni kun on tärkeää viettää aikaa luonnossa joka päivä edes hetken verran, yksin, hiljaisuudessa ja omien ajatuksien kanssa.
Itsekin tiedän (ihan jo ammattini puolesta), kuinka tärkeää on syödä laadukkaasti ja riittävästi sekä huolehtia unesta ja kokonaiskuormituksesta, liikkua ja nähdä ystäviä. Oma mieli kääntyy hitaasti, enkä tajunnut, että itselläni nämä perusasiat eli lepo, liikunta sekä ruoka olivat enemmän ja vähemmän retuperällä. Sen vuoksi varmaan ajatukset ja tunteet kipua kohtaan olivat kovin suuria, voimakkaita ja vallitsevia. Suurin osa energiasta valui kivun ajatteluun, eikä se edesauttanut siitä toipumista.
Tunnollisena ihmisenä jätin vatsan jännittämisen ja keskivartalojumpat vähemmälle, hölläsin vähän työkiireitä ja aloin käymään JOKA päivä koirien kanssa metsälenkeillä sekä lisäsin yhden (toivomani) hikitreenin viikkooni. Alaselän ”jäykkyys” todellakin oli jäykkyyttä. Jatkuva jännitys, väsymys ja pieni stressi sekä liikunnan radikaali väheneminen (sitten ennen raskautta) jäykistivät kroppaani ja mieltäni entisestään. Siihen päälle vielä tuntemukset siitä, että on heikko ja hauras niin soppa oli valmis.
Toisen käynnin jälkeen sain lisäksi rangan alueelle erilaisia liikkuvuusharjoituksia kaikkiin liikesuuntiin, jotka ovat alkaneet helpottamaan edelleen jäykkyyttä. Mutta mikä parasta, oma asenteeni teki täyskäännöksen! En enää tunne olevani ”heikko ja löysä”, vaan raskaudesta palautunut ja hyväkuntoinen nuori ihminen. Kun jäykkyyttä selässä tuntuu, en ajattele enää negatiivisia ajatuksia itsestäni ja olotilastani. Suhtautuminen on kevyttä eikä missään tapauksessa rajoittavaa kuten vielä kaksi kuukautta sitten!
Pidän huolen siitä, että teen juuri minulle tärkeitä juttuja, eli liikun! Aikaisemmin treenasin ehkä määrällisesti enemmän ja kovatehoisemmin kuin nyt. Mutta uskon, että tämänhetkisessä elämäntilanteessani päivittäiset reippaat kävelyt metsässä koirien kanssa yksin sekä 1 hikitreeni viikossa on sitä mitä mieleni ja kehoni tarvitsee.
Olen tehnyt myös hengitysharjoituksia niin, että kuuntelen rentoutumisharjoituksia netistä. Se on tosi helppoa ja nopeaa vaikka aluksi motivoituminen oli haastavaa. Oli mukamas niin ”kiire”, etten ehtinyt. Kiireiselle, tekevälle ja hektiselle luonteelleni sopiin erinomaisen hyvin makoilla ihan rauhassa silloin tällöin :)
Kiitos Jerrylle tuhannesti vielä alaselän kuntoutusjaksosta, on niin vapautunut ja ihana olotila kun tulokset ovat olleet näin radikaaleja ja näin lyhyessä ajassa. Tästä on tosi hyvä jatkaa!
terkuin: Rosa”
