Vastauksia etsimässä
“Viisivuotias tyttäreni pääsi kokeilemaan ensi kertaa lasten toimintaneuvolaa. Ilokseni tyttöni saapui toimintaterapiaan rohkeasti ja avoimin mielin. Hän ei ujostellut yhtään mukavaa toimintaterapeuttiamme, vaikka usein tällaiset vieraat tilanteet ovat tytölle haastavia.
Tytön istahdettua lattialle heti ensimmäisenä terapeutti korjasi lapsen jalkojen asentoa. Tytön lempiasento, mitä toimintaterapeutti kutsui W-asennoksi, tarkoittaa sitä, että lapsi istuu lattialla polvet taivutettuna W:n muotoiseen asentoon. Tästä asennosta olisi hyvä opetella pois, koska tämä voi venyttää lonkkien ja polvien nivelsiteitä.
Tyttöni säntäili kiinnostuneena pitkin toimintahuonetta haluten kokeilla jokaista mielenkiintoista välinettä. Sillä aikaa terapeutti pyrki ohjaamaan lapsen huomiota valitsemiinsa tehtäviin ja samalla havainnoi lapsen toimintaa monipuolisesti.
Löydettyään suuren saavillisen hamahelmiä ja työnnettyään molemmat kätensä sinne kyynärpäitä myöten, tyttö jäi niille sijoilleen eikä suostunut enää kokeilemaan muuta.
Toimintaterapeutti piilotti hamahelmien sekaan pienen puulelun, joka tytön oli määrä etsiä. Tyttäreni ei aluksi ihan hoksannut kuinka lelua oli tarkoitus etsiä ja pyysi meitä auttamaan. Terapeutti ohjeisti tyttöä kaivelemaan syvemmältä, mutta tehtävä taisi tuntua liian haastavalta ja tyttö silminnähden hämmentyi.
Tytöllä saattaa kotonakin olla ongelmia löytää vaikkapa housut nenänsä edestä tai punainen pallo muiden seasta, jos ympäristö on liian sekava. Tämä on mielestäni tuntunut ristiriitaiselta, koska hän on pystynyt kokoamaan koululaistasoisia palapelejä itsenäisesti jo kolmevuotiaasta lähtien.
Lopulta aarteenetsintään saatiin puhtia, kun toimintaterapeutti upotti hamahelmien sekaan useammankin puulelun. Onnistumisen kokemus ensimmäisestä löydöstä innosti tytön etsimään loputkin pikkulelut. Hän rohkaistui yrittämään vielä uudestaankin.
Tämän jälkeen maanittelimme tytön pois hamahelmikylvystä pöydän ääreen tekemään piirustustehtäviä. Tyttö sai toimintaterapeutilta tehtäviä, joissa täytyi yhdistää pingviinejä toisiinsa erilaisilla viivoilla. Seuraavassa piti seurata labyrinttia. Piirustustehtävät tyttö hallitsi hyvin ja nautti niistä.
Toimintaterapeutti antoi meille hyvää ja kannustavaa palautetta. Sovimme tapaavamme toimintaneuvolassa vielä toisen kerran. Lopuksi toimintaterapeutti jakoi minulle esitteen, jossa arveli olevan minulle hyödyllistä tietoa.
Esitteessä oli esimerkkejä tavallisista arkipäivän tilanteista, jotka saattavat tuottaa joillekin lapsille vaikeuksia. Tunnistan tyttäreni esimerkeistä hyvin.
Tulimme toimintaterapeutin kanssa tulokseen, että tärkeimmät kotikonstit lapseni arkipäivän haasteiden huomioimiseen ovat ymmärtäminen, ennakoiminen ja joustavuus.
Hoputtaminen ja “siedättäminen” eivät ole avuksi
Vaikeat tilanteet on yritettävä ennakoida, ja niissä toimittava rauhallisesti ja annettava lapselle tarpeeksi aikaa suoriutua hankalista toimista. Meidän perheessämme siirtymätilanteet paikasta A paikkaan B tuntuvat olevan kaikkein vaikeimpia, kuten myös ihmisjoukoissa, hälyisissä tai muuten stressaavissa tilanteissa oleminen. Niitä on ennakoitava hyvin ja esimerkiksi siirtymätilanteita hoidettava rutiinilla, tarpeeksi väljällä aikataululla ja lapsen kanssa keskustelulla.”
Jade, kahden lapsen äiti
