Harjoitusterapia ja liikehoidot
Fysioterapiassa harjoitusterapialla tarkoitetaan aktiivisten ja toiminnallisten menetelmien käyttöä asiakkaan toimintakyvyn ja toimintarajoitteiden kaikilla osa-alueilla vaikuttamalla asiakkaan fyysisiin ominaisuuksiin ja kipuun sekä aktivoimalla hänen tietoista suhdettaan kuntoutumiseen. Hoitotoimenpiteillä saavutettavien tulosten ylläpitämiseen tarvitaan myös asiakkaan aktiivisia toimenpiteitä.
Mahdollisimman pian hoidon alkuvaiheessa aloitetaan omatoiminen terapeuttinen harjoittelu. Varsinkin pitkäaikaisissa kiputiloissa oleellinen osa hyvin etenevää kuntoutumisprosessia on säännöllinen, nousujohteinen harjoittelu.
Terapeuttinen harjoittelu poikkeaa muusta liikunnasta siinä, että se suunnitellaan ja toteutetaan reaaliaikaisesti ja yksilöllisesti lähtien asiakkaan sen hetkisestä tilanteesta.
Harjoitteiden tarkoituksena on juuri kyseessä olevassa tilanteessa tutkia, testata ja hakea ne liikkeet, joilla voidaan vaikuttaa nopeasti sekä oireita provosoiden että niitä helpottaen. Tavoitteena ei ole niinkään kunnon koheneminen, vaan helpottaa asiakkaan oireita, vaikuttaa niiden syihin sekä edistää kuntoutumisprosessia.
Harjoittelun tarkoituksena voi olla:
- nivelen liikkuvuuden lisääminen
- nivelrakenteiden stabiliteetin parantaminen
- kudoksen vahvistaminen
- koordinaation parantaminen
- kudoksen aineenvaihdunnan vilkastuttaminen
- hengitys- ja verenkiertoelimistön suorituskyvyn parantaminen
Terapeuttinen harjoittelu ja liikehoidot ovat yksi tärkeimmistä fysioterapian toiminta-alueista. Tavoitteena on ehkäistä, korjata ja kompensoida ihmisen liikkumisen ja toimintakyvyn häiriöitä sekä ylläpitää ja parantaa jäljellä olevaa liikkumis- ja toimintakykyä. Harjoittelu voi olla tuki- ja liikuntaelinvaivoihin (esim. selkäongelmat, niskavaivat, nivelkivut, leikkausten jälkitilat, reuma), neurologisiin sairauksiin (esim. lihassairaudet, aivohalvaus, CP, MS, Parkinsonin tauti) tai vanhenemisesta johtuviin ongelmiin kohdistuvaa.
Mitä harjoitusterapiassa tapahtuu?
Hoitotilanteessa terapeutti ja asiakas toimivat yhdessä vaihtaen tietoa oireissa tapahtuvista muutoksista reaaliajassa. Harjoittelu on tarkoin ohjattua, välineillä tai ilman välinettä toteutettua, jolloin vastuksena toimii oma keho tai välineestä tuleva vastus.
Jokainen terapiatilanne on diagnostinen ja ohjattavat harjoitteet voivat muuttua harjoitusterapiakerrasta toiseen tai niihin voi tulla lisää osioita. Terapeutti voi muuttaa harjoitetta tai korjata ja ohjata toteuttamistapaa niin, että sen voi tehdä kivuttomasti tai joissakin tapauksissa kivusta huolimatta.
Harjoitusterapiassa asiakas saa myös tietoa vaivastaan ja oppii samalla tunnistamaan oireitansa riittävän ajoissa ja toimimaan heti alusta lähtien aktiivisesti niiden helpottamiseksi. Oireiden hallinta omin keinoin taas vapauttaa tekemään monenlaisia asioita – ei tarvitse varoa tai rajoittaa tekemisiään, kun huomaa voivansa itse vaikuttaa oireisiinsa. Harjoitusterapian aikana asiakas oppii harjoitteet niin, että hän osaa toteuttaa ne hoitolaitoksen ulkopuolella oikein ja turvallisesti.
Harjoitusterapian jälkeinen kipu
Joskus harjoitusterapian jälkeen oireet voivat tuntua provosoituvan useasta eri syystä. Tavallisin syy on harjoittelua seuraava treenikipu eli proteiinisynteesi. Myös ärtynyt hermokudos voi liikuteltaessa reagoida kipeytymällä harjoittelun jälkeen. Oireet ja tuntemukset ovat tärkeintä reaaliaikaista palautetta tehtävien harjoitteiden suhteen.