Kraniosakraaliterapia

Mitä on kraniosakraaliterapia?

Kraniosakraaliterapian juuret ovat osteopatiassa ja menetelmän lähtökohtana on kraniosakraalijärjestelmän manipulaatio. Kraniosakraalijärjestelmä on aivokopan ja selkärangan muodostama toiminnallinen kokonaisuus, jonka tehtävänä on tuottaa, kierrättää ja uudelleen imeyttää aivo-selkäydinnestettä.

Mihin kraniosakraaliterapia perustuu?

Menetelmän ja hoidon lähtökohtana on kehon ongelmakohtien löytäminen kraniosakraalijärjestelmän toimintaa havainnoimalla. Mikäli kehossa on traumoja, tukkeumia tai epätasapainoa, tuntuvat ne kraniosakraalirytmissä. Kun ongelmakohdat on paikallistettu, jännitys pyritään vapauttamaan hyvin kevyellä manipulaatiotekniikalla.

Kraniosakraaliterapia kivun hoitoon

Kraniosakraaliterapia on John E. Upledgerin (DO.OMM) kehittämä hoitomenetelmä. Se on hyvin pehmeä manuaalinen terapia, joka tukee kehon kraniosakraalijärjestelmän tasapainottumista. Se on luonnollinen, menetelmänä kevyt, mutta erittäin vaikuttava terveydenhoidon lähestymistapa, jossa toimitaan keskushermoston tasolla sen toiminnan parantamiseksi. Kraniosakraaliterapia edistää kehon luonnollisia parantumisprosesseja ja on ollut vaikuttava erilaisten lääketieteellisten ongelmien hoitoprosessissa, joihin liittyy kipuja ja toimintahäiriöitä.

Kenelle kraniosakraaliterapia sopii?

Kehoon voi tulla kraniosakraalirytmiin vaikuttavia muutoksia eri syistä. Häiriö voi syntyä raskauden aikana, synnytyksessä, psyykkisen tai fyysisen trauman kautta, ylirasitustilasta, stressistä, epäergonomisesta työasennosta tai epäsopivasta ruokavaliosta.

Nämä voivat ilmetä kehossa esimerkiksi:

• asentovirheinä
• liikkeen rajoittumisena
• selkäkipuina
• hengitysvaikeuksina
• ahdistuksena

Ongelmakohdan paikallistumisen jälkeen jännitys pyritään vapauttamaan hyvin kevyellä manipulaatiotekniikalla. Jo ensimmäisen hoitokerran jälkeen kehossa voidaan havaita muutoksia asennon ja olotilan helpottumisena.

Mihin kraniosakraaliterapiaa käytetään?

Kraniosakraaliterapiaa käytetään mm. migreeniin, sivuontelotulehduksiin, hermokipuihin, operaatioiden jälkitiloissa, leukanivelongelmissa, pään, rangan tai ristiluiden alueen ongelmissa ja Whiplash-ongelmissa (niskan retkahdusvamma).